Juu mä olen elossa, vaikken aina tässä välillä olisi halunnutkaan. Tauko kirjoittamisesta on antanut aikaa hengittää ja keskittyä elämisen taitoihin, siihen, että aamulla jaksaa nousta ylös ja siihen, että muistaa ajatella muitakin.
Oontehnyt paljon parin kuukauden aikana, tosin suurin osa muutoksista ja tapahtumista liittyy taiteisiin, rakkauteen ja mielenterveyteen, sekä osaksi kouluun. Mä olen käynyt HAM:issa ja kiasmassa, maalannut, piirtänyt, liimannut bändien tarroja kaikkialle, saanutruusuja, nauranut niin että on sattunut,itkenyt niin että on sattunu, nauttinut auringosta aina mahdollisuuden tullessa ja koittanut elää elämää.
Kaikki on hyvin, vaikka joinain hetkinä kaikki on tuntunut hajoavan. Suurin kiitos kuuluu mun tyttöystävälle, joka on aina jaksanut kuunnella ja ottaa lähelle rentoutumaan. Yhdessä jaksetaan kokea mitä vain.
Taiteista olen jaksanut kiinnostua uudelleen, mulla on energiaa maalata ja piirtää, miettiä ja keksiä, sekä toteuttaa. Osaan olla ylpeä itsestäniedes pienen hetken. Ne on hyviä hetkiä. Osaan hymyillä aidosti aidoissa tilanteissa, vaikka samalla käsitän kuinka hajalla kaikki voi olla, täysin ilman syytä tai vain omassa mielessä. Apua on aina saatavilla ja lähellä.
Voimavarana koulua varten on toiminut 3+3+1, joka ilta mun on täytynyt miettiä ja kertoa rakkaalleni kolme hyvää asiaa tästä päivästä, kolme mahdollisimman hyvää huomisesta ja yksi asia, jolla tänään toin jollekkin toiselle ihmiselle hyvän mielen. Olen nukkunut hyvin.
Tahdon vain laulaa yhdessä elämän ja rakkauden kanssa, maalaten värein ainaisen harmaan sijaan.
